4. Chaps - tai Laadusta tinkien sinne päin
Tsäpsi siis tykkäsi tatskoista ja se näkyi myös Tsäpsin iholla. Määrä korvaa laadun ja halpa on hyvää vaikka hyvä oikeasti tarkoittaisi "aivan vitun kauhea". Tsäpsi ei välittänyt. Tsäpsillä marssi tikku-ukot oksennellen, nussien, juopotellen, ja muuten vain (Tsäpsin sanoin) Miehen Tietä Kulkien pohkeiden ympäri; rintakehässä oli keskellä lihakirveellä otsasta halkaistu pääkallo jonka silmät pullahtivat kuopistaan ulos, suusta ryöppysi verioksennusta, ja taustalla hökkelikylä katosi yläpuolella lentävien helikopterien pudottamaan valkoiseen fosforiin; oikeassa olkapäässä oli mustekala, jonka lonkeroista kolme oli enemmän ja vähemmän Sailor Moonin sisällä, yksi heilutteli dildoa, yksi nunchakuja, ja lopuista lonkeroista kaksi valmisti viimeisestä onnettomasta lonkerosta sushi-annoksia; selässä oli hartioista alaselkään levittyvä Misfits-pääkallo, tai pelkät ääriviivat, sillä kukaan ei suostunut tykittämään litratolkulla kallista tai edes halpaa mustetta Tsäpsin selkään; oli pelikortteja, pyssyjä, FUCK NO SYSTSEM RAGRETS tai missä järjestyksessä se nyt pitikään lukea, kukkia, kissaeläimiä, kirahvi tai joku alien, alien; oli kokonaisia pyhien kirjojen jakeita tai muita kannustavia tekstejä, jotka oli tikattu liian pienellä liian tiheään liian Tiimari-mustekynän musteella, että lopputulokset muistuttivat lähinnä sinisiä pikanuudelibrikettejä... kyl te tiiätte.
Tsäpsi siis ilomielin kuvaili MAD-lehden taittelusivua ja Sergio Aragonesin koristelemilla väliriipustuksilla muistuttavaa kehoaan ja kertoi mitä tapahtui missäkin, sillä kaikesta ei oikein saanut selvää juuri sen laadusta tinkimisen takia - rajat ja värit olivat muuttaneet väriään ja tarkkuuttaan vuosien varrella aivan kuin pahvinen jäätelölitra muuttaa muotoaan jos sen unohtaa ostoskassiin ja autoon helteellä.
Tää oli ennen netin kinkkikauppoja ja viikkokausia maapallon puolelta toiselle matkaavien pehmeiden pakettien tsunamia, vaan joskus ysärin ja 2000-luvun vaihteen paikkeilla lävistysten tullessa vasta valtavirtaan ja septum-lävistyksiä oli lähinnä karuilla ja häröillä ukkeleilla, jotka festarilavoilla sytyttivät itseään ja toisiaan tuleen, roikottivat silitysrautoja munalävistyksistään, ja lävistivät livenä lihakoukuilla selkänahkansa, hinauttivat väkipyörien ja taljojen avulla itsensä korkeuksiin ja sitten riippuivat siellä metrien korkeudella festarikansan pällisteltävänä. Ja Nalle Virolainen ja Igor olivat niitä lävistetyimpiä ja kovimpia sällejä, ja Wallulla oli se raju ÄITI-tatska rinnassa, huh, miten erikoista!
Tsäpsi tykkäsi tatskoja enemmän piristä, ja sitä se veti pommeina, nenuliin, ja suoneen, koska ihana piri on ihanaa. Kerran Tsäpsin yks kaveri toi sille säilytettäväksi kilon piriä, 9mm Beretan, ja tatskavehkeet. Lupa kävi, että lastista saa syödä ja että tatskavehkeitä sai käyttää kunhan vain vaihtoi neulat oikeaoppisesti tai jotain sinne päin. Tsäpsi piirteli sarjiksia, ja sillä oli ollut mielessä yksi majesteettinen krusifiksi Jeesuksella ja inrillä ja kaikkea, joten Tsäpsihän siinä lainien välissä alkoi tuhertelemaan paperille luonnosta visiostaan. Tämä visio tulisi muuttamaan maailman, ällistyttämään ihan vittu kaikki, ja tulisi olemaan muutenkin aika vitun koleet inkit.
Tsäpsin vision tuli toteutua. Oli inri. Oli orjantappurakruunu. Oli naulat ranteiden ja nilkkojen nivelistä oikeaoppisesti, oli kärsivännauttiva ilme Yeshuan kasvoilla. Tsäpsi piirsi, luonnosteli, otti mustetta ja alkoi tikkaamaan. Muodot muodostuivat Tsäpsin reiteen, kone surisi, piri haisi, meininki oli intensiivisen keskittynyt. Tsäpsi tikkasi reiteensä sikstiiniläiskappelin versiota Jumalan pojasta, eikä tämän kuvan jälkeen kukaan enää haluaisi otattaa tatuointia itseensä, niin hieno ja kaikenpuhuva tämä tatuointi olisi.
Kahdeksan tunnin tikkaamisen jälkeen Tsäpsi nousi seisomaan ja ihastelemaan kättensä jälkeä. Pituutta tatuoinnilla oli semmoiset 20cm alkaen polven ja reiden yhtymäkohdasta ja päättyi hyvän matkaa reiden puolivälin jälkeen. Leveyttäkin ristin vaakahirrellä oli melkein 15cm, ja Jeesuksen Kristuksen siipivälikin kymmenisen senttiä, orjantappurakruunusta veripisaroita tiputtaviin varpaisiin sama.
Hieno ja iso risti. Alaspäin Saatanan tahdon mukaan, pilkaten Jumalaa, Jehova sadistisesti riiputettuna pää lattiaa kohden. Tsäpsi katsoi kuvajaistaan. Kuvajainen katsoi takaisin epäuskoisesti hienoa, mutta rujoa ristiä. Ylösalaisin oleva risti herjasi kaikkea Tsäpsin hatarasti kristinuskosta poimimia pullarusinoita vastaan lestadiolaisperheessä kasvaneena, mutta yhteisöstä lopulta korviksen takia ostrakisoituna jätkän rutjakkeena.
Tsäpsin suusta alkoi kuulua alkuääneksi kutsuttua mölinää epätoivon ja kauhun sävyttämänä, kummuten jostain palleaa syvemmältä tunteella ulos- ja sisäänhengittäessä. Osaa Tsäpsin suusta tulevista äänteistä olisi käytännössä voinut kutsua sanoiksi, sillä osa niistä oli ymmärrettävää suomen kieltä; loput äänteistä oli pärskähtelyä, sihinää, tsut-tsät-tsöttiä ja khii-khöäätä.
Tsäpsi raapi jalkaansa. Tsäpsi raapi päätään ja naamaansa. Tsäpsi huusi, itki, rukoili, kirosi kaiken. Tsäpsi päätti vetää vähän lisää piriä saadakseen mielensä vireämmäksi keksiäkseen ratkaisun käynnissä olevalle katastrofille. Tsäpsi kokkaili käyttämäänsä teräksiseen desimittaan ykkösen ihanaa amfetamiinia, ruiskutti isommalla ruiskulla vettä sekaan, sekoitteli, kuumensi nesteen, ja imi neulalla keihästetyn filtterin läpi ruiskun täyteen. Tarkistettuaan ruiskun sisältöineen ilmakuplien varalta Tsäpsi etsi vasemmasta kädestään nopeasti sopivan kohdan, löysikin sellaisen ranteen sivusta, ja tottuneella liikkeellä lävisti ihon suonen kohdalta, veti mäntää hieman taakse varmistaakseen suoneen osumisen, ja punaista nähtyään painoi männän pohjaan pöt.
"...peittoo... peittoo... poissa silmistä, poissa mielistä, joo..." Tsäpsi ajatteli ääneen, koska hänen mielensä kertoi selkeän loogista tarinaa siitä, miten peittotatuointi suoraan vastatehdyn tatuoinnin päälle tehtynä korjaisi parhaiten tämän ihoon pysyvästi tikatun pyhää häpäisevän kuvainraaston. Tsäpsi työnsi neuloja tatuointikoneen kärkeen useamman vierekkäin, eikä kovin tasaisesti, mutta ei peittotatuoinnilla niin väliä, pääasia että on toimelias ja on puuhakas tekemisen meininki. Tsäpsi käynnisti koneen, dippasi neulat musteeseen, ja aloitti uudelleen nahkansa kairaamisen. Aika oli menettänyt merkityksensä, kipu oli pelkkää valkoista kohinaa taustalla, Tsäpsi hyräili stemmoissa tatuointikoneen surinan kanssa mantran lailla itsensä transsiin. Aina välillä muste loppui, ja Tsäpsi dippaili teriä musteeseen ja jatkoi työstämistä.
Piri vei kivun ja jo tylsyneet neulat tikkasivat mustetta syvälle ihon läpi lihaan. Tsäpsi havahtui siihen, että tatuointikone tuntui tekevän pienempää viivaa, ja huomasi muutaman neulan kadonneen. Eipä hätiä mitiä, onneksi oli vielä neljä iskemätöntä neulaa jäljellä, jotka Tsäpsi työnsi koneeseen, ja jatkoi työtään. Lopulta kone leikkasi kiinni, mutta Tsäpsi jauhoi nahkaa ja paljastunutta lihaa ylikuumentuneella ja sammuneella tatuointikoneella. Vaikerrus ja nyyhkytys alkoi taas kummuta Tsäpsin sisältä. Reidessä oli häilyvästi plus-merkin muotoinen musta ja veriseksi ruhjottu alue, josta näki osittain lihaan asti. Verta oli valunut runnellusta avohaavasta säärtä pitkin lattialle, ja lammikossa oli irtonaisia nahanriekaleita sekä jo osittain köntiksi hyytynyttä verta. Tatuoinnista näkyi selkeästi vielä Jehovan reisistä alaspäin ristin juureen asti.
Lievässä verenhukassa ja pirin sekoittamana Tsäpsi sai mieleensä, että verenvuodon voisi tukahduttaa samalla, kun hoitelee tatuoinnin loput silitysraudalla polttamalla. Tsäpsi könysi puutuneille jaloilleen, kaatui jääkaappia päin kaataen sen rysähtäen tiskipöytää päin, murtaen tiskikaapin ovet ja suurimman osan kaapin sisällöstä, ja kaappi putosi rysähtäen tiskialtaaseen. Tsäpsi konttasi siivouskaapille eteiseen hakemaan silitysrautaa.
Tsäpsin juuri yövuorosta tullut seinänaapuri (keittiön puolelta) oli tullut puolisen tuntia aiemmin kotiinsa oltuaan yövuorossa ambulanssin perällä ihan perus ensihoitotehtävissä. Hän oli juuri ottamassa raikasta lasillista vettä huuhtoakseen alas yhdistelmäkapselin valeriaanaa, kärsimyskukkaa, 5-HTP:ta, unikkoa, ja B12-vitamiinia, kun naapurin puolelta kuului kuin olisi tiskikaappi lyöty palasiksi lekalla täytenä ja vielä seinällä ollessa. Paskathan siinä meinasi tulla housuun, mutta kaikkeen yllättävään kaaokseen tottuneena palomiehenä ja ensihoitajana reaktiona ei ollut raivo, vaan huoli lähimmäisestä. Vaikka se sattuikin olemaan se tatuoitu ja päihteille perso punkkarihampuusi naapurista.
Ensihoitaja vetäisi crocsit jalkaan, laittoi avaimet pieruverkkareidensa taskuun, kännykän toiseen, astui ulos kämpästään, ja meni renkkaamaan naapurinsa ovikelloa.
"ONKS SULLA KAIKKI OOKOO?!" ensihoitaja huusi Tsäpsin oven takana, renkuttaen ovikelloa kuin sen soittaminen olisi piakkoin menossa pois muodista. "...röäääööö..." Tsäpsi vaikersi takaisin, siivouskaapista kaivettu silitysrauta kädessä. "ONKO SULLA HÄTÄ? TARVIITKO APUA?" ensihoitaja huusi auki kopsahtavasta postiluukusta. Ensihoitaja näki silitysrautaa ojentavan, naamasta selkeästi tulkittavasti kärsivän ja kemiallisen hulluuden syövereihin eksyneen ihmisraunion, ja vertavuotavan, pahoin runnellun jalan nähdessään adrenaliini ryöpsähti ensihoitajan verenkiertoon, vaistojen ottaessa vallan. "MEIKÄ AUTTAA, TÄÄLTÄ TULLAAN!" ensihoitaja karjaisi, ja repi väkivalloin postiluukun nimikylttiä pitävän läpän irti, ja muutamalla tottuneella liikkeellä lopulta koko postiluukun helat. Tässä toimenpiteessä irtosi vain kaksi sormenkynttä, mutta urhea ensihoitaja ei tätä huomannut. Hän työnsi kätensä puuttuvan postiluukun luomaan aukkoon, avasi vain hetken haparoinnin jälkeen oven sisäpuolelta, vetäisi oven auki ja polvistui Tsäpsin viereen. "Kiva," sopersi Tsäpsi. "Sä voitki tehä tän loppuun mun puolesta," ja sekä Tsäpsin pää että kädessä ollut silitysrauta kopsahtivat lattiaan Tsäpsin vaipuessa pitkän valveillaolon aiheuttamasta ankarasta väsymyksestä, amfetamiiniyliannostuksesta, kivusta, sekä vakavasta ruumiillisesta vammasta rasittuneena jonnekin tajuttomuuden ja hereilläolon välimaastoon raajojen sätkiessä kevyesti.
Ensihoitaja soitti ajovuoroon vuorojen vaihdossa tulleelle työkaverilleen suoraan soittamatta keskukseen, ja kohta Tsäpsin summeri soi, ja ensihoitaja pärräsi kollegansa rappuun paarien kanssa. Tsäpsi nostettiin paareille, verta vuotavalle reidelle laitettiin pikaiset tupot, Tsäpsin ovi kiinni, äijä saattajineen rapusta ulos ja lanssiin, ja lanssilla sairaalaa kohti. Lanssissa Tsäpsille pistettiin kanyyli ja siihen perus elektrolyytit ja suolaliuos tippumaan, sydänfilmiä varten lätkät ja niihin johdot, happisaturaatiomittari sormeen, ja verinäyte suoraan reidestä valuvasta verestä pikaseulaa ja laboratoriota varten. Sairaalaa tiedotettiin etukäteen odotettavissa olevasta keissistä, ja Tsäpsi kärrättiin akuutin valvontaan saamaan ammattimaista ensihoitoa, ja urheaakin urheampi ensihoitajakin huomasi puuttuvat sormenkynnet kun tuttu hoitaja niistä huomautti ja toi jääpussia ja putsausvälineitä.
Tsäpsi tuhosi siis oikean reitensä maanisessa piripsykoosissa tikatessaan, aiheutti vakavan hermovaurion sekä laajan lihastulehduksen. Näitä korjattiin sitten useammassa eri leikkauksessa, kuten lihaksen pelastuskorjausleikkauksessa, jossa tunnottomaksi murjottuja säikeitä sekä hermoja pelastettiin - tai yritettiin - parhaiden taitojen mukaan. Tsäpsiltä piti ensin tyrehdyttää verenvuoto ilman suurempia töitä tuhon laadun selvittämiseksi, ja hoitajan tarkan silmän ansiosta sekä toisen tarkkasilmäisen röntgenhoitajan toteamana Tsäpsin lihaan huomattiin porautuneen - osittain aika syvälle - tatuointineulojen pätkiä. Isoimmat ja suurin osa pienemmistä saatiin kuin saatiinkiin kalastettua Tsäpsin lihasta, eikä luukirurgiakaan edes tarvittu syvimmälle murjotun neulan irroittamiseen. Hermokirurgi teki parhaansa. Mikä ennen oli kuin tomaattipyreessä valtoimenaan muljuvaa spagettia ja nyhtöpossua, muistutti nyt enemmän pätevän IT-tuen kaapeloimaa sisäfilettä. Oli aika siirtyä ihosiirrännäisiin. Tapahtuneesta oli kulunut vain muutama hassu päivä.
Alkoi ihonsiirto-operaatio, jossa ensin otettiin Tsäpsin vasemmasta takareidestä nahkaa muutama siivu tuhoutuneen oikean etureiden uudeksi nahaksi, ja suikaleiden väliin laitettiin jatkeeksi kalannahasta tehtyjä siirrännäisiä ettei tervettä nahkaa kuluisi liikaa, ja vastaavia kalannahkasiirrännäisiä laitettiin terveeseen jalkaan tulleiden lovien päälle. Ja tässä kohtaa tuli jokin ihme hoitovirhe. Tsäpsille iski lihansyöjäbakteeri (oli vissiin piraijannahkaa, räh) siihen aiemmin terveen jalan operaatiokohtaan, ja tämä johti hätäoperaatioon, jossa Tsäpsin sairaalabakteerista saastunut nahka kuorittaisiin pois operoidulta ja tuhoutuneelta alueelta pikana, jo toisena päivänä ensimmäisestä leikkauksesta.
Ainoa vain, että lääkäri oli sama joka teki ekan leikkauksen ja halusi korjata virheensä itse, ja totta puhuen hän oli ainut pätevä lääkäri yli sadan kilometrin säteellä viikonloppuna paikalle saatavaksi ja vieläpä halukkaana tekemään työtä (jonka hän tosin sössi ekalla kerralla jo), joten tuumasta toimeen ja anestesiatiimi kasaan ja ukkeli pöydälle naama alaspäin, hopp. Syy siihen ensimmäiseen hoitovirheeseen oli lääkärin järkytys hänen vaimonsa lähtemisestä, joten hän oli fiksuna miehenä ottanut vain muutaman rauhoittavan, itse kirjoitettuina 120kpl purkki 30mg Opamoxeja, ja olikin yllättäen joutunut melkein jo viikko sitten hyvin tiedossa ja tulossa olevaan ihonsiirtoleikkaukseen tekijämieheksi, mites se nyt pääsi unohtumaan hupsis.
No mitenköhän se pääsi, kun hyvin tuntui sujuneen.
Lääkärillä oli se putki sitten jatkunut pitkin alkanutta viikonloppua ensin nukkumalla ekat pilleripöhnät pois, sitten ottamalla hieman konjakkia telkkarin äärellä, hieman lisää konjakkia, surkeaa itkua paskasta kohtalosta, miehisen joukoturkkamaista eläytymistä suruun ja ahdinkoon vaatteita raastaen, tauluja seiniltä repien ja konjamiinissa kylpien. Pimeää ja katkonaista pätkää täynnä houreilua lääkkeiden, alkoholin, ja äärettömän surun synkässä syöverissä. Jossain vaiheessa oli tullut puhelua sairaalalta, että siellä olisi tarvetta akuutille ihonsiirrolle, oli puhetta sairaalabakteerista ja tutusta potilaasta ja hänhän nohevana ja vastuunsa tuntevana välskärinä ilmoitti tulevansa välittömästi paikalle. Tohtori oli puhelun aikana havahtunut selväksi silkasta adrenaliinista. Hän juoksi kahvinkeittimelle ja pisti sieltä tujut espressot normi suodatinkahvin tyyliin, pinkaisi kylpyhuoneeseen ja luisteli konjamiinioksennuksen liukastamalla lattialla pää edellä suoraan kohti lasisia suihkun ovia. Ovet olivat auki ja välskäri kopsahti vieläpä kädet edellä suihkun nurkkaan, hanan alle ja poistoaukon päälle. Nopeaa hanan haparointia, elvyttävä ja virkistävä vesi, lämmin, ihana, palaan kohtuun äiti... Välskärin alasvalahtava käsi käänsi veden sekunnissa jääkylmäksi. Välskäri haukahteli ja huikkaili ja hihkui jääkylmän suihkun alla, saippuoi itsensä nopeasti, huuhteli saippuat pois, ja astui suihkusta ulos lavuaarin ja peilikaapin ääreen.
"Parta pitää ajaa." Välskäri otti peilikaapista partavaahdon, pursotti sitä purkista toiselle kädelleen, ja vaahtoa naamalleen lääppiessään laittoi purkin takaisin kaappiin ja otti sieltä suljetun shaveten, sulki peilikaapin oven, pesi saippuat käsistään, avasi kurkunleikkaajapartaveitsen, ja totesi "eiköhän aleta hommiin," ja ensimmäisellä tasaisella ja ehkä hieman jyrkässä kulmassa tehdyllä vedolla hän paljasti ensimmäisenä alaleukansa. "On se sileää," Välskäri sanoi, ja jatkoi samalla taktiikalla vedellen posket ja leukaperät, mutta kalapuikot saivat jäädä. "Vitun Marita aina sanoi että aja toi vitun pullasuti pois. En aja. Haista vittu." Välskäri laittoi shaveten terän kurkulleen, ja tasaisella vedolla taas tuli sileää. Koko naama oli erittäin siististi ajeltu ottaen huomioon, että tekijänä on kolmatta päivää ryyneissä ja viinoissa hourinut ja sekoillut tavallinen ihminen, joka on kokenut elämässään jotain hyvin järkyttävää hiljattain.
Välskäri pyyhki pyyhkeellä saippuat naamaltaan, otti peilikaapista hienompaa partavettä, lutrasi sitä kädelle reilusti, taputteli ja hieroi käsiään yhteen, ja laittoi kätensä päättäväisesti naamalleen. Hetkeä myöhemmin Välskäri nousi rintaansa pidellen ja suutaan hampaat irvessä haukkoen lattialta paskat reisillä. Hän tuijotti naamaansa peilistä. Silmät pullottivat päästä kilpaa kaulassa kiristyvien jänteiden ja tykyttävän valtimon kanssa, koko naama oli silmistä alaspäin ja kaulaa pitkin punaista kuin rapu, ja siitä kihosi useasta kohdasta verta kuin pieniä hikikarpaloita. "Sepäs herätti! Tulipas ajettua tarkasti!" Välskäri pesi itsensä uudestaan suihkussa pikaisesti, kipitti pyyhkeen kanssa vaatekaapille, nakutteli ensin taksin numeron, ja nappasi kaapista sellaset normaalit arkivaatteet, mitä yleensä kalapuikkoviiksekkäällä lääkärillä on. Kuteet niskaan taksia tilatessa, puoli litraa kahvia naamariin suoraan pannusta, taksiin, "sairaalalle, kiitos, ja on hieman kiire," taskumatista pieni rohkaisu, ja taskunpohjalta pari nikotiininappia imeskeltäväsi samantien suuhun. Matka sairaalalle taittui onneksi yllättävän nopeasti ja Välskärilläkin oli kaikki valmiina, ei muuta kuin saliin vaan.
"...eihän niiden niin pitäny sulaa suuhun..." kuuli joku hoitajista hieman huojuvan erikoislääkärin mutisevan hetkeä ennen kuin Tsäpsiltä olisi pitäny ruveta leikkaamaan tulehtunutta ihoa pois. Välskäri oli päättäväisesti mennyt liinalla suojatun oikeanpuoleisen ja terveen takareiden kohdalle, tokaissut "eiköhän aleta hommiin," ja reippaasti tehnyt siihen skalpellillaan neliön, joka alkoi nopeasti kostumaan verestä. "HELPPOO KU HEINÄNTEKO!" julisti Välskäri skalpellia pitävä käsi pystyssä voiton merkiksi, ja sitten tipahti niille sijoilleen kuorsaamaan ja korisemaan autuaan poissuljettuna julmasta maailmasta. Välskärin kasvomaskiin tihkui verta hissukseen. Herätys tulisi olemaan karu, mutta se onkin ihan oma tarinansa, ehkä.
Seurasi melkoinen operaatio ensin tikata Tsäpsin turhaan avattu oikea jalka ja ihon lisäksi korjata lähes olemattomat lihaskudosvauriot, ja alkaa lääkitsemään häntä ärhäkästi vielä ärhäkkäämpää sairaalabakteeria vastaan sillä aikaa, kun sairaala metsästi halukasta erikoislääkäriä operaatiota suorittamaan mielellään vuorokauden sisällä. Sopiva lääkäri löydettiin, Tsäpsin jalasta kuorittiin tauti pois, ihoa siirrettiin, ja Tsäpsikin jossain vaiheessa alkoi havahtumaan lääkekoomasta ihmettelemään jalkojaan äänekkyyden kasvaessa jokaisella tiedustelukerralla. Tsäpsin pikadetoksi amfetamiinista yhdistettynä sopivaksi laskettuun akuutin psykoosin hoitolääkkeeseen vaikutti niin, että vaativa äänensävy vakavasta aiheesta kyettiin kuittaamaan Tsäpsille aika lyhyen aikaa pelkällä "rutiinioperaatio, jossa meni just se juttu vikaan minkä ei pitäis mennä, sattumaa ja harmillista tuuria, tsori," kunnes Tsäpsi alkoi möykkäämään toimeentulotukiasiakkaan taatusti maksetusta oikeusavusta.
Tästä koko hommasta sitten sovittiin leikkauksesta vastuussa olleen kunnan keskussairaalan sekä osittain hys-hys kaupunginkin kanssa oikeussalin ulkopuolella, osittain sissitaktiikalla Tsäpsiä painostamalla sellaisella tiedolla kuin "jos sä meet noiden kanssa oikeuteen, sä voit hävitä koko paskan ja joutua maksamaan isot summat ku maksat kaikki oikeudenkäyntikulut", ensin käskemällä Tsäpsin sairaalasoskua sanomaan niin, sitten viestittämällä Tsäpsin ehdotetulle oikeusavulle että sanoo niin, kertomaan varatuomarille ja tuomarille ja koko konkkaronkalle, että tää on se eka juttu mikä tälle jätkälle sanotaan niin että sille tulee kusi sukkaan eikä se haasta meitä oikeuteen. "Poliisit käyttää ihan samaa taktiikkaa jos joku rotta haluaa hilloa kun kytät on piesseet pikkasen, tää taktiikka toimii!" jyrisi keskussairaalan pomo ylälauteella ylikomisarion nyökytellessä vieressä varjotiimin saunaillassa. Joten lopulta Tsäpsi suostui sovitteluun ja oikeussalin ulkopuolella tapahtuvaan korvausmenettelyyn, missä Tsäpsi sai ihan kivat viikkorahat oletettavan loppuelämänsä ajaksi.
ELIKKÄS
Tsäpsiltä saatiin lopulta onneksi pelastettua vasen reisi sairaalabakteerilta kuoppaamalla siltä se saastunut iho pois päivää-paria myöhemmin, ja jo hyvin alkaneesta ihonsiirrosta aiemman lääkärin toimesta olikin helppo ottaa siirteitä siihen sairastuneeseen, mutta kaikkea ei voinut käyttää, joten piti käyttää vielä Tsäpsin ei-enää-saastuneen koiven etureidessä olevaa nahkaa. Yhden pireissä lihaan kaiverretun tatuoinnin, sen paniikissa ja psykoosissa yritetyn peittoyrityksen, ja kahdesti pahasti paskotun ihonsiirto-operaation jälkeen Tsäpsillä on karuimmat body modification -chapsit. Tai perseettömät sortsit. Kuulemma näyttää ihan vitun karuilta, mutta ei sitä nää missään ilman polvien alle meneviä housuja. En, en oo, mut tämmöstä mä tosta judanssista kuulin. Vittu mä sanon, hei?