Riikinkukon Lento (tai Nasser ja Viktor ja Joonatan seikkailee)

Ovikello sanoi pimpom astuessani sisään noin yksiön kokoiseen kivijalkaliikkeeseen, jonka ikkunassa oli A4-lappu tekstillä "RULLA KEPAT 3€", ja Nasser keikkui tanssien tiskin takana. Nasser moikkasi, moikkasin takaisin, taustalla pauhasi jokin arabiaksi räpätty selostus tiukan itämaisen huilutilutuksen ja hardcore-biitin tahtiin. "Mitä mieees?" Nasser narautti ja tarjosi kättä sivulta, "ei midist, mitä toinen?" vastasin ja tarjosin kättä sivulta takaisin, kätemme kohtasivat keskellä, ja tekivät tottuneen puristelun ja napsautuksen ja kopautuksen. "Pyysit sapuskoimaan, ni mähän tulin. Mikäs tää kioski on?" utelin Nasserilta. "Tää on mun serkun mesta," aloitti Nasser, ja jatkoi "tää mesta on täs vähän aikaa kirjanpitosyistä ja se pyys mut tänne tekeen keikkaa. Ei o pahat tunnit, veli, tuntiliksa on ihan siedettävä ja pimeenä, ja lastista saa syödä vähäsen, hehhh!" Nasser päätti lauseensa naurahdukseen, mikä kuulosti lähinnä...

Avasin silmäni. Katto. Käänsin päätäni ja katsoin hauraasti hallussa pidettyä kaaosta, joka oli Viktorin olohuone. Vitun iso telkkari, jonka näytön oli valitettavasti halkaissut siihen viskattu PS5-ohjain. Ohjain oli atomeiksi purettuna olohuoneen sisänurkassa olevalla pöydällä tölkkien ja kolvin sekä palasiksi leikattujen ja puhtaaksi viereisessä (nyt tyhjässä) lasissa uitettujen minigrippien vieressä. Pleikkari oli vielä kytkettynä telkkariin, ja siinä se varmasti pysyy, koska kanissa ei oteta vastaan mitään laitteita, joissa ei ole koteloa. Telkkaria vastapäätä, pöydän vieressä, oli sohva, joka oli toiminut sammumispisteenäni. Sohvan ja telkan välissä oli olopöytä, ja olopydällä vässyä, roinaa, romua ja tölkkejä. Oltiin edellisenä päivänä vedetty dragonflytä, koska Viktor oli säätänyt happoja mutta niitä ei ollut, mutta dragonflyt oli kolmasosan hinnasta, joten Viktor osti kaikille kolme ja sit me vedettiin ne, mun ja Nasserin tietämättä että ne oli tutkareita eikä happoa. Kaljaa ...

No niin, Nasserin kanssa oltiin sovittu treffit soskun ja natsisiwan eteen tasaksi, ja mä olinkin tulossa hollille sopivasti kahta vaille, kun sieltähän se Nasser tulee parhaalla huomaamattomalla hiippailullaan täysi avolaatikko punaista maksuhäiriötä takin sisälle työnnettynä ja yksi tölkki siinä putoaakin Nasserin kähistessä "käänny takas, mut ei niin että noi huomaa", tarkoittaen niitä Nasserin perässä kävelevää kahta vartijaa, joista toinen näytti lähinnä TET-harjoittelussa olevalta teiniltä, ja toinen sen isoveikalta, ainoastaan kolme kertaa sitä pienempää isommalta. Mä tein sulavan 180°-käännöksen ja jatkoin samalla tahdilla askeleissa kompuroimatta takaisin kohti ostaria, jonka lävitse olin aiemmin jo kävellyt. Tai ihan hyvin meni siihen asti, kunnes Nasser pääsi mun kohdalle ja sen takin alta putoava tölkki sai mut kompastumaan suojatiellä niin, että musta jää vietti alla, ja niin siinä sitten otettiin tuntumaa soran ja jään sotkemasta asfaltista Nasserin jatkaessa...

Joo elikkäs... Tämän blogin tarkoitus olisi pitää sisällään pääsääntöisesti seikkailuja sellaisilta kuvitteellisilta sekiksiltä kuin Nasser, Viktor, ja Joonatan Joonatan on ihan tavallinen suomalainen sekis, ikää 35-50 vuotta. Näpistelijä, pikkurikollinen, ei ikinä istunut vankilassa, edes nuoriso- sellaisessa. Muutakin on vedetty kuin pulkkaa. Nasser on Lähi-Idästä Suomeen teini-ikäisenä tullut päälle kolmekybänen pirivieteri. Vankilassa on käyty pari kertaa verkostoitumassa. Perso nopeille kuoseille. Viktor on joukon slaavi synkällä ja sekavalla menneisyydellä; totuutta Viktorista on hankala saada esille, koska tarinat tuntuvat hieman vaihtuvan. Joukon paatunein kriminaali ja käyttäjä. Muitakin hahmoja pamahtaa tarinoihin, saas nähä. SISÄLTÖVAROITUS! Nää tekstit on K-18-materiaalia, ja nämä on kirjoittanut aikuinen aikuisille lukijoille. Jos gore, väkivalta, päihteet, ja kyseenalainen huumori sekä kielenkäyttö aiheuttaa henkistä tuskaa ja ihottumaa taipeisiin, n...