3. Budjettitietoiselle asiakkaalle
"Tää on mun serkun mesta," aloitti Nasser, ja jatkoi "tää mesta on täs vähän aikaa kirjanpitosyistä ja se pyys mut tänne tekeen keikkaa. Ei o pahat tunnit, veli, tuntiliksa on ihan siedettävä ja pimeenä, ja lastista saa syödä vähäsen, hehhh!" Nasser päätti lauseensa naurahdukseen, mikä kuulosti lähinnä siltä kuin joku päästäisi koripallosta ilmat pihalle teräaseella. "Nää kepet on mitä on, mut kylkiäiset ne on se, mikä myy. Mä teen sulle täst rullan, otaks tulisen vai miedon?" "Laita sieltä mieto, jännästi korventaa tulisemmat ruokatorvessa kun ei oo syöny pariin päivään," sanoin, ja istuin tiskin äärelle, koska muita paikkoja ei ollut: oli vain iso ikkuna ja lasiovi; tiski, jonka äärellä 4 baarijakkaraa sekä läpikulkuluukku; luukkua vastapäätä oli jääkaappi; tiskillä oli paketti keltaista käsipaperia sekä lävikkökuppi haarukoita ja veitsiä, kaikki hopealla maalattua muoviroskaa; ei pleksejä, ei kassaa, ei ruokalistaa; tiskin takana oli toinen tiski, jossa oli lavuaari sekä mikroaaltouuni, bluetooth-kaiutin tuomassa ambienssia, sekä toiseen huoneeseen vievä oviaukko, jonka yläkarmista roikkui helmiä; oviaukosta vei lyhyt käytävä toiseen tilaan.
"Tää on aika spartalaisesti varustettu," sanoin, johon Nasser rääkkyi "hähähhh, THIS IS SPARTAAAAAArrrrrggll!" ja vihainen arabi tuli kantapääastumalla marssien takahuoneesta rööki huulessa karjumaan Nasserille jotain äidinkielellään. Kädet puhuivat kilpaa lähi-idän kurkkuäänteiden ja shalalan kanssa hetken, vihainen arabi marssi kättään tympääntyneesti heilauttaen takaisin takahuoneeseen johtavaan käytävään savuvana perässään väliovihelmet heiluen ja ovi pamahti käytävän perällä kiinni kaihtimet helisten ja jotain tippui takahuoneen seinältä räsähtäen lattialle. Nasser laittoi puhelimestaan korviini surrealistiselta kuulostavaa musiikkia hiljemmalle, ja kertoi: "toi on se mun serkku, käski olla hiljempaa. Mä teen nyt sen rullan sulle broo!"
Nasser aloitti ottamalla takatiskin vetolaatikosta pahvisen kertakäyttölautasen, ja nakkasi sen tiskille. Nasser sulki edellisen, ja avasi toisen vetolaatikon, ja vetolaatikon kahvasta kiinni pitäen katsoi minuun ja narisi "Vehnä vai maissi, broo?" johon vastasin vain "...vehnä?" Nasser otti avonaisesta vetolaatikosta Old El Pason avatun vehnätortillapaketin, kalasti sieltä kaksi lättyä, ja asetti ne pahvilautaselle. Tortillat takaisin laatikkoon, laatikko kiinni pam, ja Nasser suuntasi lautasen kanssa jääkaapille. Jääkaapista Nasser otti suljinpussillisen kebabsuikaleita, kaatoi siitä noin nyrkillisen lihalastua vehnälättyjen päälle, vilkaisi minua olan ylitse, vinkkasi virnistäen silmää, ja kippasi hieman lisää jääkaappikylmää ja suojapierussa säilömätöntä mysteerilihaa kekoon. Pussi kaappiin, kaappi kiinni, Nasser hymyillen ja koristen hyräillen mikron äärelle lautasen kanssa. Mikro auki, lautanen eineksineen sisään, luukku kiinni, 5min 380W. Mikron humina peitti omituiseksi itämaiseksi tekno- ja hiphop-balladiksi vaihtuneen taustamusiikin alleen. Nasser käveli takaisin jääkaapille, kalasti sieltä tiskille jäävuorisalaatin, kurkun, sekä tomaatin, otti kolmannesta vetolaatikosta tiskille veitsen ja leikkuulaudan, ja ryhtyi pilkkomaan kurkkua. Kaikkea tätä seurasin jäyhä tonninseteli-ilme naamallani kädet tiskillä ristissä edessäni.
"Mitä tykkäät musasta?" Nasser kysyi. "Melko erikoista," vastasin, johon Nasser jatkoi "tää on yks soittolista, jossa on Saharan autiomaasta yytsittyjen roskaluurien muistikorteilta löytynyttä musaa." Kops kops kops sanoi veitsi leikkuulaudalla ja puolet kurkusta oli pätkitty suht brutaaleiksi palikoiksi. "Tai siis näit on kaks eri soittolistaa, mut mä laitoin ne yhteen listaan, osa on ihan jotain vitun karmeeta paatosta, mut jotkut on iha sairait bängereit veli, mä vannon!" Nasser hehkutti joilotusta huilujen ja hoppibiitin tahtiin. Nasserilla oli tuiketta silmäterässä ja ponnetta jaloissa selkeästi. Salaatinkerä muutti muotoaan silpuksi kun Nasser nakutti menemään keittiöveitsellä. "Mä oon kuunnellu tän listan läpi varmaan tuhat kertaa, brooo, ekalla kerralla mä luulin että se eka lista kestää jonku 8 tuntia, mut mä olin vaa laittanu sen shufflelle ja repeatille ja se soitti samoja biisejä tältä puol tuntii kestävältä listalta! Tää on hei styge tää kohta, tää on mun jam, kato bro," loihe Nasser ja alkoi tapailemaan jotain dabken ja crip walkin välimuodossa olevaa tanssia, joka näytti enemmän siltä kuin taiteilija kurittaisi marionettiaan humalassa. Toinen käsi napsutteli sormia, toinen puristi puoliksi halkaistua tomaattia, josta valui nestettä pitkin tanssin ja musiikin huumaan kadonneen Nasserin käsivartta ja siitä kainaloon ja hihattoman paidan sisään hulmuavasta kainaloaukosta. "Joo-o, melko erikoista," sanoin, ja mikroaaltouuni vastasi PIM.
"Otaks valkosibalee kans?" kysyi Nasser ottaen pari askelta jääkaapin suuntaan ja olikin jo perillä ovea avaamassa kun vastasin "Juuh, samaan kasaan vaan." Nasser tuli kahden etiketittömän kastiketötsän (toinen valkoinen, toinen punainen) kanssa jääkaapilta, laittoi ne vakavasti pahoinpideltyjen salaattiainesten viereen, ja otti mikrotetut einekset uunista. Nasser kasasi salaattia, kurkkukimpaleita, sekä tomaatin riekaleita höyryävän lihan päälle, pursotti kummastakin tötsästä reilusti kastiketta päälle, löi tötsät pöydälle niin että pohjat pamahtivat, imeskeli ja nuoli nopeasti sormistaan kastikkeiden roiskeet ja kääntyi takaisin tulevan kulinaristisen kliimaksini puoleen. "Tää on se hankalin osuus," raakkui Nasser, ja alkoi taittelemaan rullaa vähemmän ammattitaitoisesti. Hetken äherrettyään Nasser oli kuin olikin saanut kahdesta vehnätortillasta, hämärästä pussikebabista, kasvissilpusta, sekä parista desistä kastiketta aikaiseksi kasassa pysyvän rullan. Nasser otti tiskin alta foliorullan, mittasi siitä pätkän, repäisi, laittoi rullan tiskille, kääräisi foliota einesrullan toiseen päähän, ja niin oli ateria valmis. Nasser työnsi paperilautasen ja rullakeben eteeni, ja sanoi "suut makeeks, bro, shukraaaan!" ja hymyili leveästi. Haukkasin päästä hyvän palasen, että saisin varmasti kunnon suullisen kaikkia ainesosia. Salaatti rusahteli ainakin tuoreena, ja kastikkeet peittivät muka-lihan nahkeuden alleen. Nasser tuijotti minua edelleen leveästi hymyillen. Pureskelin hyvän tovin. Nielaisin. "Nnnooohh?"
"Kyllä tästä sen 3 egee maksaa," sanoin, maiskutin suuta, livoin huulia, ja jatkoin "...mutta ei tällast mestaa pidetä kauaa pystyssä kolmen euron einesrullilla. Mikä homma?" Haukkasin uuden palan ja pureskelin Nasserin alkaessa kertomaan ravintolan tarkoituksesta.
"Mun serkulla on kontakti, jonka kautta voi päästä konkkaan menneen kippolan tai pitsakebukioskin nokkamieheks ku paikan nimi vaihetaan uuteen. Saman bulvaanin avulla pestään pimeetä rahaa näiden eri mestojen kautta ostamalla ne mukamas entiseltä omistajalta lainarahalla, joka otetaan toiselta saman pääporukan bulvaanilta. Siin niiku sama tyyppi antaa ostajalle ehdoitta lainaa ostaa niiden yritys siihen asti että se menee uudestaan konkkaan, ja sit siltä konkkaajalta ostetaan samalla taktiikalla se mesta uudestaan, omistaja ja nimi vaihtuu, omistaja ja rahalähde pysyy samana. Tähän samaan kuvioon liittyy sit tällaset pop-upit, jotka otetaan aivan liian kalliista kiinteistöistä kolmansien ja neljänsien osapuolten kautta ja rahaa palaa oikeelta ja vasemmalta, ihan vaan siks, että ne rahalliset menetykset lasketaan tappioiks ja niistä saa sit verohuojennuksia ja -palautuksia ja..." Nasser hiipui kesken selittämisen suupielet valkoisina, otti huikan vettä, ja jatkoi:
"Emmä tiä tosta tarpeeks, tää on pelkkä rahareikä ja frontti. Kebbee me myydää satunnaisille oikeille asiakkaille ja kamakauppoja varten meil on korviketta, mitä ei o tarkotuskaa syödä, ja harvemmin pirivieterit vetää evästä. Valkosipulikastike meinaa piriä, salaatti myssyy, salaattijuusto loleja, pepperonit lyrikoita, ekstratulinen subuja. Ihan yksinkertai setti. Kato vaikka, tuolt tuleeki tuttu miekkoi," osoitti Nasser ikkunoiden ja oven suuntaan. Kadun oli ylittänyt naamalta tuttu reppusekis, joka olisi voinut olla ihan kuka tahansa: päässä lippalakki ja sen päällä huppu, hupparin päällä välikausitakki, jaloissa nappiverkkarit, sekä skeittitossut, selässä reppu. Kaikki vaatteet kahta - kolmea numeroa liian isot, mutta mahtuupahan tykit ja villavaatteet (jos niitä löytyy) alle talvella, ja kesällä löyhyää mukavan viilentävästi. Tutuhko reppusekis vetäisi oven auki ja astui sisään. Ovikello sanoi pimpom. Nasserin vinksahtanut soittolista raikasi bluetooth-kaiuttimesta edelleen itämaisella twistillä varustettua gangsta-räppiä.
"Moroo, mitä sais o--" Nasser aloitti, kun sekis jo teki tilaustaan: "Joo mo tota oooööö oisko sul, mitä sul oli tota, ööö" jahkaili jätkis katsellen yläviistoon katonrajaan kuin olisi ollut virallisessa ravintelissa ja katonrajassa olisi ollut ruokalista. Ei ollut. Oli vain autio kulma, jossa keijui pölyisiä hämähäkinseittejä. Jätkiksen toinen käsi nousi nyrkissä takin taskusta tämän vielä katsellessa yläviistoon mumisten ja mömisten ööää tota totaa, kunnes yhtäkkiä pää kellahti eteenpäin ja katsomaan lootuskukan lailla avautuvaa kättä. "ööööö Nii tota olisko sul tota... mä voisin ottaa... laita mulle tota puolikas ekstratulinen, sit siihen vitosel akuutti salaatti, kympil valkosipulikastiketta ja jos sais vähän ekstraa, se ois pelastus, jos voisit laittaa siihen piuhalle neljä salaattijuustoo ja sit parit pepperonit, mä tuon ne rahat ens viikol ku Kelan massit tulee, mä vannon, oisit pelastus, jooko?"
Nasser tuijotti edelleen hymyillen, ja suu edelleen leveässä hymyssä sanoi "Laita rahat tohon tiskille etkä sano enää mitään, ni mä teen sulle puolikkaan ekstratulisen salaatilla ja sit sä häivyt, oke? Oke, tämä hyvä, käykää istumaan, olkaa hyvä," Nasser ohjeisti, ja kääntyi kannoillaan valmistelemaan eväksen tekoa. Asiakas könysi baarijakkaralle hetken pälyillen minun suuntaani. Nasser aloitti ottamalla takatiskin vetolaatikosta pahvisen kertakäyttölautasen, ja nakkasi sen tiskille. Nasser sulki edellisen, ja avasi toisen vetolaatikon, ja vetolaatikon kahvasta kiinni pitäen katsoi budjettitietoista asiakasta ja narisi "Vehnä vai maissi, broo?" johon sekis vastasi vain "...täh?" Nasser otti avonaisesta vetolaatikosta Old El Pason avatun vehnätortillapaketin, kalasti sieltä kaksi lättyä, ja asetti ne pahvilautaselle. Tortillat takaisin laatikkoon, laatikko kiinni pam, ja Nasser suuntasi lautasen kanssa jääkaapille. Jääkaapista Nasser otti suljinpussillisen kebabsuikaleita (mutta tämä pussi oli eri värinen kuin se, mistä Nasser minulle kippasi), kaatoi siitä noin nyrkillisen korvikelastua vehnälättyjen päälle, vilkaisi minua olan ylitse, suu mutrulla ravisti päätään lyhyesti pari kertaa, ja veti pussin suun kiinni. Pussi kaappiin, kaappi kiinni, Nasser tonninsetelinä mikron äärelle lautasen kanssa. Mikro auki, lautanen eineksineen sisään, luukku kiinni, 1min 750W. Mikron humina oli ainoa ääni kopissa, sillä soittolista oli saavuttanut kotipesän. Nasser seisoi mikron edessä kädet puuskassa tuijottaen vaativaa asiakasta.
Yhtäkkiä Nasser kyykkäsi tiskin alle, kolisteli ja rapisteli hetken, ja nousi kannoillaan pyörähtäen kuin paatunein b-boy selkä asiakkaaseen päin ja katse mikroaaltouuniin juuri kun se päätti sanoa PIM. Nasser otti mikrotetun eineksen uunista ja laittoi sen tiskille edelliseen ateriaan tehdyn salaatin jämien viereen, nosti salaatit höyryävän siivukasan päälle ja kysyi taakseen katsomatta "tulinen vai mieto laitetaanko valkosibale" ja ruuttasi kummastakin tötsästä reilusti kostuketta keon päälle. Nasser mittasi pöydällä olevasta foliosta pätkän, taitteli rullan kasaan lähinnä nipistämällä reunat toisiinsa, ja väkivalloin kääri kebabin lautasineen folioon niin, että yhdestä päästä kurkkasi pieni pätkä rullakebabia kuin kilpikonnan pää pientä jenkkifutista muistuttavasta folio- ja roskaruokamöykystä. "Ne on kaikki tuolla tallessa," sanoi Nasser, ja kahmaisi kaksi ryttyistä kympin seteliä sekä muutaman kolikon ja pullonkorkin tiskiltä ja laittoi ne taskuunsa. "Kiitti moi, tervetuloa uudestaan!" Nasser rääkäisi, ja hätkähdyksestä selvittyään tilauksensa saanut asiakas sai änkytettyä "muh muh muuh mulla oli kyl oikeesti nälkä, mä syön täs ni ei tartte jakaa tuol mestoil."
Asiakas tuijotti Nasseria. Nasser tuijotti kädet puuskassa takaisin. Nasser ojensi käden tiskiä ja asiakasta kohti, ja raakkui: "Olkaa hyvä. Aseet on tuossa," osoittaen samalla kädellä lävikössä olevaa muoviroskaa. "Kiitti," sanoi asiakas, ja asetti foliokäärön tiskille eteensä, katsoi sitä hetken, ja otti taskustaan punaisen sveitsiläislinkkarin, käänsi siitä terän auki, ja alkoi sahaamaan foliokukkoa auki kuin yläasteoppilas ahventa bilsan tunnilla. Kastikkeen päällä olevat subu- ja pilvipussit katosivat taskuun kuin huomaamatta, ja sitten asiakas suuntasi huomionsa eteensä paljastuneeseen ateriaan. Asiakas otti läviköstä haarukan, ja alkoi haarukoimaan kastikkeeseen hukutettuja kurkunpaloja ja salaattia suuhunsa. "Mhööh, sluurp, mmmh, hyvät on kashtikkeet, mjooh, lörps lörps" kuului vierestäni. Nasser piti katseensa asiakkaassa, otti toisen käden puuskasta ja koputti selkeän koodin takanaan olevaan seinään. Takahuoneessa aukesi ovi, ja lyhyen hetken päästä tupakoiva arabi työnsi päänsä oviaukon helmien lävitse. Nasserilla oli käsi nyrkissä ja etusormi pystyssä valmiina, Nasserin serkku katsoi sitä, ja seurasi Nasserin kääntyvää kättä ja sormea aterioivan asiakkaan suuntaan. Mies oli vaiti. Tupakka paloi hänen huuliensa välissä edelleen.
Asiakas keihästi muovihaarukallaan tuhdin rimpsun käristettyä ja mikrolämmitettyä lihaoletettua, pyöritti saalista kastikkeissa, ja puoliksi imien vei haarukan suuhunsa, ja vetäisi pelkän haarukan suljettujen huuliensa välistä. Mussuttaen asiakas sössötti, vuorotellen pureskellen "ai ettähmmäys onh kylläfhmmaiskhyvää!" ja maiskutti suu auki kuin jokin metsäläinen. Tätä uuh ja aah yninää ja maiskuttelua jatkui yllättävän vähän aikaa kunnes lautanen ja folioraato olivat tyhjät, vain kastikelammikkoon hukutetut vehnätortillat ja lautanen todisteena rikospaikalla. "Kauhee ku tulee sellai nälkä ettei ees tajua, ku ei syö pariin päivään mitään," sanoi asiakas naama kastikkeessa, otti pari keltaista käsipyyhettä, röyhtäisi kuuluvasti ja pitkään, nousi jakkaralta, ja ovesta poistuessaan tokaisi "kai ne oli mässyt, mut varmaa parhaat kebet IKINÄ!" Nasserin serkku kakoi hieman kalpeana vieressä ja Nasser vain puisteli päätään. Nasserin serkun pää katosi viuh helmien välistä, takahuoneen ovi pamahti kiinni, ja aivan kuin olisin kuullut seinän takaa miehistä oksentamista.
"Mitä se korvikeliha noissa feikkirullissa on?" kysyin Nasserilta. "No kato me tehtiin yks pimee remontti Japan Bupiin ja me saatiin sieltä nää kaikki matskut tiskin rakentamiseen, baarijakkarat ja mikro. Siel piti se lattiaki purkaa vesivahingon jäljiltä et saa uuden muovimaton, ni sen parketin mukana läks se vanha kokolattiamatto. Mun serkku sai sen idean, että me suikaloidaan se matto, käristetään se rasvassa ja uunitetaan sitä hetki, että siitä saa semmosta kebablihan näköistä settiä. Ei sitä oo tarkotus syödä." Nasser sanoi jotain muutakin, mutta itselläkin alkoi rulla kutittelemaan kurkussa. "Oliks täs, ähh, oliks täs vessaa...?" ponnistelin kysymyksen ilman spontaania uloshengitys-yrjöä. "Takahuoneessa, mut siinä ei oo pönttöä." "Ei oo pönth pönttöä?" huohottelin. Käännyin jakkaralla ovea kohti, huuhh hhuuuhh, äkkiä ovi auki, "Vhittu mä sha--"
Niin. Vittu mä mitään sanonut. Oksensin vain.